Satokauden huumaa ja metsästystä

Huhhei, lämpöä piisaa edelleen ja satokausi käy kuumana sekä puutarhoissa että metsissä. Oothan säkin päässyt nauttimaan ihanista sesongin herkuista; marjoista, ompuista, sienistä, upeista kasviksista jne jne..?

Meidän puutarhalaatikot tuotti alkukesään runsaat salaatit ja yrtit, sitten kun eka sato salaateista tuli syödyksi, istutin laatikkoon uudet siemenet. Siemenet kyllä itivät, mutta meidän pihapupu, eli rusakko, kävi herkuttelemassa mehevillä iduilla ja näin ollen loppukesän salaatit jäi meiltä saamatta. Mutta onneksi pihan yrttimaa, eli basilika, lehtipersija, timjami ja minttu saivat jäädä pupulta rauhaan, ovat varmaan vähän liian vahvoja pitkäkorvan makuun. Myös keväällä istuttamani 11 jääkaappiin unohtunutta ja itänyttä "jämäperunaa" tuotti mukavasti satoa. Ensi keväänä laitetaan sitten vähän enemmän perunoita maahan kun kasvatus oli niin älyttömän helppoa. Plus oman maan uudet perunat voittaa kaupan perunat maussa ihan 100-0! 

Ainakin täällä Tampereen seudulla on ollut ihan älyttömän hyvä mustikkakesä, puolukoitakin näyttää tulevan runsaasti. Olen jo varautunut viettämään syyskuun alkuun sovitun viimeisen kesälomaviikon puolukkametsillä, kypsyminen kun on vielä vähän vaiheessa. Sieniäkin on löytynyt jonkin verran, tosin lähinnä vain kanttarelleja ja sikurirouskuja. 

Minä, metsästäjä!?

Kyllä vaan, nyt se on kuulkaas niin, että olen päässyt metsästämään ekat omat saaliini, sepelkyyhkyn ja heinäsorsan! Eli täällä kirjoittelee ihka oikea metsästäjä!! :) Tai paremminkin metsästäjä-keräilijä, sillä toki edelleen keräilen uuden lajin ohessa marjoja, sieniä, villiyrttejä, ja mitä milloinkin. 

Metsästys tuntuu sopivan rytmiini ihan täydellisesti; olen aina rakastanut aikaisia aamuja, olla hereillä silloin kun muut vielä nukkuu ja luonto alkaa heräillä uuteen päivään. Harvemmin sitä kuitenkaan enää ilman syytä jaksaa lähteä liikkeelle kukonlaulun aikaan, vaikka voisihan ihan pelkkä aamun fiilistely olla jo hyvä syy. Aikaiset aamut on monien riistalajien metsästyksessä toiminnan aikaa, eläimet kun tykkäävät liikkua aamu- ja iltahämärissä.

Olen ollut pikkutytöstä asti mukana hirvijahdeissa ajo"miehenä", kiitos vanhempieni metsästysharrastuksen. Olen nähnyt kuinka iso hirvi nuupertuu pellolle passimiehen laukauksesta, nähnyt myös kuinka eläimen suolet, mahalaukku ja sisäelimet vedetään ulos mättäikölle, kuinka talja nyljetään irti ruhosta, miten ruhon osat pilkotaan rippumaan, paloitellaan, perataan ja lopulta valmistetaan ruoaksi ja syödään. Mulle tämä koko prosessi on tuttu, ja arvostan suunnattomasti villiä ravintoa, sekä ihmisiä jotka näkevät metsästyksen vaivan.

Toki olen joutunut tässä oman metsästäjätaipaleeni alkumetreillä miettimään myös lajin eettisiä puolia; onko oikein olla metsästäjä, tappaa upeita luontokappaleita ja käyttää niitä oman kehonsa ravinnoksi? Tähän kysymykseen ei tietenkään ole yhtä oikeaa vastausta, kukin saa tehdä omat valintansa ruokansa suhteen. Itse olen lihansyöjä ja asian kanssa sujut. Haluan kuitenkin syödä laadukasta lihaa, ja riistaliha jos mikä on juurikin sitä; luonnollisella ruualla, luonnollisessa ympäristössä, vapaasti kasvaneen eläimen lihaa. Vielä kun saaliin käsittelee ihan omin kätösin ja satsaa kaikkiin vaiheisiin aikaa, arvostus riistaruokaa kohtaan kasvaa entisestään. 

Nippelitietona mainittakoon muuten, että riistalihan rasvahapot on ihan omaa luokkaansa verrattuna esim. hirvieläimen lihaa normaaliin tehotuotetun lihakarjarodun lihaan, riistalihasta saa monityydyttymättömiä omega-3 -rasvahappoja, joilla on tärkeä rooli mm. kehon antioksidanttina, eli solujen suoja-aineena, solukalvojen rakenneaineena, aivojen toiminnassa ja verenkiertoelimistössä. Riistalihan rautapitoisuus on myös korkeampi kuin tehotuotetun punaisen lihan (lähde Lihakeskusliitto ry). Kun syön lihaa, syön mieluiten riistaa.

Riistakokkina

Olen lievästi sanottuna hiukkasen innoissani kun pääsen käsittelemään riistaa, opettelemaan ja soveltamaan uusia reseptejä ja maistelemaan uusia makuja! Kyyhkyn nylkeminen ja sorsan kynintä oli ekoja kertoja ikinä kun pääsin käsittelemään riistalintua. Onneksi on olemassa YouTube ja opetusvideot.

Kyyhkystä valmistin pannussa pataa; lihat ruskistettiin voissa sipulin ja kanttarellien kanssa. Mausteeksi suolaa, pippuria ja loraus kermaa. Maut oli hyvät, mutta liha jäi vielä hiukan sitkeäksi. Eli seuraavan kyyhkyn kohdalla valmistamme uunipataa pidemmän kaavan kautta. Myös kyyhkyn sydän, maksa ja kivipiira (eli ruokamassaa pilkkova sisäelin) valmistettiin ruoaksi ihan vaan pannulla paistaen. Sydän oli näistä parasta, yllättäen jopa meidän perheen voimakkaita makuja karttava 7v tyttönen tykkäsi sydänlihaksen mausta.

Sorsan valmistukseen oli helpompi löytää erilaisia reseptejä. Päätimme valmistaa ekan sorsan kokonaisena uunissa ja miedosti maustettuna, jotta linnun oma maku pääsi esiin. Maku oli erinomainen, muistutti broileria, mutta pieni riistainen sivumaku löytyi kyllä. Lihaakin tuli ihan mukavasti jo yhdestä linnusta. 

Ajattelin hyödyntää myös sorsan kauniit siniset siipipeilin sulat ja tehdä niistä ainakin sulkakorvikset. Ja käyväthän ne myös askarteluun muutenkin, viimeistään sitten pääsiäisenä. :D

Makuja metsästä

Nyt kun sienisaalista on tullut mukavasti, olen tehnyt pariin kertaan hyviä, nopeita ja helppoja jauheliha-kanttarellipihvejä. Jaan reseptin täällä, jospa joku muukin innostuu kokkailemaan. :) Käytin itse hirvenjauhelihaa, mutta perus naudanjauhelihakin toimii hyvin. Pihvit toimii hyvin esimerkiksi kypsennettyjen kasvisten tai raikkaan salaatin kanssa. 

Kanttarelli-jauhelihapihvit

400g jauhelihaa

3 dl kanttarelleja

1 iso sipuli

2 kynttä valkosipulia

1 kananmuna

tuoretta timjamia ja/tai lehtipersiljaa silputtuna

suolaa, pippuria, (chiliä jos haluat potkua)

voita paistamiseen

Pilko sipulit ja kanttarellit pieniksi kuutioiksi ja kuullota niitä voissa pannulla. Sekoita paistettu sipuli-sienisilppu, jauheliha, muna, yrtit ja mausteet sekaisin ja muotoile pihveiksi. Paista pihvejä paistinpannulla kunnes niissä on hyvä ruskea pinta ja sisus on kypsä. 

Uuden harrastuksen lumoissa

Vaikuttaa siltä että meillä syksy ja talvikin menee mukavasti metsästyksen merkeissä, siis sen mukaan mitä töiltä ehtii. Nyt metsästellään edelleen kyyhkyä ja vesilintuja, pian alkaa metsäkanalinnustus ja jänisjahti. Myös kauriin metsästys kiinnostaa, mutta saa nähdä mihin kaikkeen tässä ekan kauden aikana ehtii. Harrastuksena tämä tuntuu kuitenkin jo nyt todella koukuttavalta, pidän erityisesti siitä kuinka kyttäillessä ja metsässä saaliin perässä kulkiessa aistien pitää olla niin auki ja terävinä, eli siinä mielessä metsästys on melkoista läsnäolo- ja mentaalitreeniä. Ja toki aina kun luonnossa ollaan, mielellä ja keholla on hyvät edellytykset ladata akkuja. 

Nyt lähdemme hakemaan arkkupakastinta kakkospakastimeksi autotalliin, pitäähän marja-, sieni- ja lihasaalista saada nautittua satokauden ulkopuolellekin. :)

Loppukesän aurinkoa Sinulle! <3:min Vilka