Ravitsetko itseäsi rakkaudesta?
Mitä syvemmälle uppoudun kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kenttään, sitä enemmän teemat alkavat pyöriä elämän suurien teemojen, kuten rakkauden, onnellisuuden, merkityksellisyyden ja oman henkilökohtaisen voiman ja sisäisen arvostuksen, ympärillä. Oma kiinnostukseni vie monesti pönkimään aiheita pintakerroksista syvemmille tasoille ja katsomaan arjen asioita eri perspektiivistä. Toki voisin kertoa myös vitamiinien ja kuitujen tärkeydestä, mutta ehkä löydät asiaa niistä myös muualta :D
Ravitsemuksen, ruoansulatusjärjestelmän ja ihmisen fysiologian ymmärtäminen itsessään on aika pintatasoa, ja tällä hetkellä koen, että hyvin harvoin ravitsemukselliset haasteet ratkaistaan vain tällä tasolla. Kun puhutaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ymmärtämisestä, mielen kiemurat, uskomukset itsestä, stressin ja tunnetilojen hallinta ovat erittäin merkittävässä roolissa, kulkien ravitsemusoppien rinnalla. Stressillä on valtava fysiologinen vaikutus mm. ruoansulatusjärjestelmän toimintaan (esim. ruoansulatusentsyymien eritykseen, hormonien tuotantoon ja suoliston kuntoon), samoin tunne-elämän muilla haasteilla. Eli siinä mielessä ihan jokaisen ravitsemushaasteiden kanssa työstävien olisi suositeltavaa sukeltaa myös pinnan alle ja tutkailla omaa sisäistä maailmaansa joko itsekseen tai ammattilaisen tukeen turvautuen.
Tiedostamatta vai rakkaudesta?
Pohdiskelin tänään rakkaudellista suhtautumista itseen ravitsemuksen kautta. Kun ajattelee syömisen perimmäistä fuktiota, eli kehon solujen ravitsemista ja eri toimintamekanismien ylläpitämistä, voidaan ymmärtää, että ei ole ihan yhdentekevää millaisella polttoaineella koneistoaan ravitsee. Olet mitä syöt ja täsmennetymmin, olet mitä imeytät. Näin ollen nauttimasi ruuan tulee olla monipuolista ja ravitsevaa, jolloin se täyttää sille määritellyt tehtävänsä ja vaikuttaa terveyttä edistävästi.
Jokainen meistä tietää ravitsemuksen perusohjeet, ja siltikin iso osa valitsee lautaselleen ja ostoskoriinsa jotain ihan muuta kuin mitä se takaraivoon iskostettu "puolet kasviksia, neljännes hiilaria ja neljännes proteiinia + kohtuumäärä laadukasta rasvaa" -ohjeistus sanoo. Miksi? Onko kyse siitä ettei ymmärretä ravitsemuksen ja terveyden syy-seuraussuhdetta, vai eikö siitä vain jakseta piitata? Monien kohdalla syy saattaa olla tiedotamaton toiminta, jolloin ruokavalinnat tehdään automaatiolla totutun kaavan kautta, päivästä ja viikosta toiseen. Ja toki kulloistenkin mielitekojen ohjaamina. Toisia ohjaa raha, toiset ovat kenties mielestään allergisia kaikile kasviksille.
Olen työssäni huomannut, että asiakkaani monesti kyllä tiedostavat mitkä ruokaan liittyvät tavat ja yksittäiset ruoka-aineet toimivat tai eivät toimi heidän kohdallaan, mutta siltikin toimivat näitä vastaan. On yliherkkyyksiä, esim. vehnä, joka aiheuttaa melko usein ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, ja siltikin ruokapäiväkirja paljastaa päivittäiset sämpylät, keksit ja pastan. Toinen toistuva teema on liian tuhti iltasyöminen, jonka valitetaan heikentävän unenlaatua.
Tiedostaminen taitaa olla se termi mikä pätee tässäkin yleisessä haasteessa; eli ollessasi tietoinen kehostasi, sen mahdollisista herkkyyksistä ja sen hetken tarpeista, ja tehdessäsi tietoisia, sinulle sopivia ruokavalintoja, ollaan jo hyvin pitkällä. Tähän yhtälöön kun ympätään vielä laatuajattelua, kiitollisuutta ja rakkautta niin ollaan ytimessä. Se että kuuntelee itseään ja arvostaa omia tarpeitaan ja kunnioittaa kehon viisautta, on mielestäni ennen kaikkea pitkäjänteistä teveysajattelua.
Tapani ohjeistaa asiakkaita on juurikin herätellä yksilöä oman tietoisuutensa äärelle, kyseenalaistaen ja myös hyväksyen hetkelliset mieliteot ja stressin sekä tunne-elämän vaikutukset. Ruokaan on tänä päivänä helppo suhtautua itsestäänselvyytenä, onhan se niin olennainen osa arkeamme. Mutta mitäpä jos kokeilisit yhdistää ruokailuhetkiin kiitollisuutta? Muuttuisiko jokin päivittäisissä valinnoissasi jos tästä eteenpäin mietitkin tekeväsi valintoja rakkaudesta itseäsi, kehoasi ja terveyttäsi kohtaan?
Kevättalven aurinkoa päiviisi! <3:min Vilka
