Intuitiivisesta syömisestä

Mulla on ollut oikein lukutoukkailusyksy! Oon lukenut tässä viimeisten kuukausien aikana useamman kirjan - siis kyllä, lukenut ja ihan fyysisiä kirjoja, vaikka tiedän että eletään vahvaa ääni- ja e-kirjojen kulta-aikaa. Kirjat ja lukeminen on olleet mun elämässä tässä hetkessä sopivan rauhoittavaa aktiviteettia arki-iltoihin ennen unille laskeutumista, mä kun en omista telkkaria. Vapaapäivinä oon sitten ottanut päiviinkin lukuhetkiä, ja onpas ollut antoisaa ja rauhoittavaa uppoutua kirjojen maailmaan. 

Kirjojen aiheet on olleet laidasta laitaan; terveyskirjoista mainittakoon kattava Taija ja Jani Sompin Parantavat hormonit -teos, ja itseasiassa samaa teemaa käsitteli myös Kaisa Jaakkolan vähän vanhempi kirja, Hormonidieetti. Molemmille kirjoille voin antaa lukusuosituksen! :) Terveysaiheiden väliin on mahtunut myös Tommy Hellsteniä, Coelhoa, Lorna Byrnen ihania enkelikirjoja, Harry Potteria ja Jojo Moyesin romanttista hömppää - tasapaino se olla pitää näissäkin. 

Nyt viimeisimpänä luin Patrik Borgin kirjan Tunne nälkä! Syö intuitiivisesti, saavuta tuloksia. Kirja onnistui nostamaan sen verran ajatuksia, että päätin pureutua ja puida muutamia aiheita täällä blogissani. 

"Syö hyvällä omallatunnolla. Syö nautiskellen. Syö sitä mitä haluat syödä. Intuitiivinen syöminen on kaikkea tätä, ja siihen voi päästä, vaikka syömisessä olisi ollut pitkään ongelmia" - Patrik Borg

Ai että mä tykkäsin tästä kirjasta! Ja Patrikin ajatusmaailmasta muutenkin. Aina toisinaan eksyn Patrikin Pöperöproffa-blogiin lukemaan jotain, siellä on paljon hyvää asiaa varmaankin ihan kaikista ravitsemuksen aiheista jo monen vuoden ajalta. Intuitiivinen syöminen on aiheena tosi mielenkiintoinen. Itse oon neuvonut asiakkailleni usein kehon viestien tarkempaa kuuntelemista, eli tunnistamista että mitä tekee mieli ja milloin, eli samasta asiasta on kyse. Tokikaan se taito ei läheskään kaikilta heti noin vaan onnistu, mutta kuten Borg tuo kirjassaankin ilmi, sitä voi tietoisesti harjoittaa, askel kerrallaan. 

Hämmästyin kun luin kirjasta, että vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen (Yle Vaakakapina) mukaan naisista vain 16% ei kokenut syyllisyyttä syömisestään. SIIS vain 16%? Miehistäkin reilusti yli puolet tunsi syyllisyyttä syömisestään. Mun mielestä tää on todella hälyttävää ja surullista. Borgia lainaten: "syömissyyllisyys ja kielteinen ruokasuhde lataa syömistilanteisiin jännitteisyyttä, joka sysää kehon oikeita nälkäviestejä yhä enemmän piiloon. Tilanne pahenee entisestään. Syömisen pitäisi tuoda iloa ja jaksamista, mutta se tuokin murhetta ja väsymystä." 

Syitä tälle on varmasti monia, mutta mielestäni merkittäviä tekijöitä on ainakin että ruokaa on jatkuvasti tarjolla, ja se että me altistutaan jatkuvasti voimakkaalle mainonnalle tv:n, somen, lehtien jne kautta, mikä taas vaikuttaa tietoiseen ja ennen kaikkea tiedostamattomaan mieleen ja luo mielihaluja. Ja sitten oma tosi merkittävä lukunsa on tietysti meidän yhteiskunnassa jo pitkän aikaa vallinnut dieettimentaliteetti, joka ohjaa vahvasti syömisen kontrolloimiseen, eli ohjataan mieltä tavallaan pelosta käsin. Iltapäivälehdet hehkuttaa millon mistäkin ruokavaliosta ja laihduttaminen tuntuu olevan ainainen myyvä teema. 

Hei haloo! Keep it simple, sanon minä. Kun panostaa laadukkaaseen, aitoon ruokaan, syö kun on nälkä ja sallii itselleen myös sillon tällöin herkkuhetkiä kun mieli tekee (jatkuva kieltäytyminen ja kärvistely tunnetusti vaan lisää himoja), ei voi mennä pahasti pieleen. Toki allergiat ja ruokayliherkkyydet huomioonottaen. 

Mutta miten se syöminen onkin joskus niin älyttömän vaikeaa? Niin, itsekin olen ollut aikamoisessa dieettimaailman suossa yrittäen löytää sitä kaikkein tehokkainta ja parasta tapaa pitää oma kroppa kuosissa. Vasta kun hoksasin panostaa aidosti oikeaan, prosessoimattomaan ruokaan ja ymmärsin että aktiivisen ihmisen kulutus ja siten myös tarvittava energiamäärä on jonkinmoinen, onnistuin tiedostamaan omat tarpeeni ja tietoisen syömisen taidon. Kultainen keskitie sallii myös herkut kun tilanne sellaista vaatii. :) Elämä ilman itseen kohdistuvaa syyllistämistä on muuten aika mahtavaa! 

Saanko sanoa ei kiitos?

Borgin kirjassa oli muuten osio aiheesta "syöminen muiden vuoksi", eli tekstissä käsiteltiin aihetta, joka ainakin kolahti tällaiseen (ex-) kilttiin ja miellyttämishaluiseen tyttöön. Saako toisen tarjoamasta ruuasta kieltäytyä vai pahoittaako toinen siitä mielensä? Onko ok leimaantua terveysintoilijaksi tai nirsoksi työpaikan kahvitauolla jos ei tee mieli sitä kakkua tai pullaa jota siellä on tarjolla? Tää on tärkeä aihe nostaa esiin, sillä sulla on itsemääräämisoikeus siihen mitä sä syöt tai et syö. Sulla on vastuu itsestäsi ja omasta terveydestäsi, ja sä teet päätökset siitä, mikä on sulle hyväksi ja mikä ei. Siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa vaikka se Minnan vaivalla leipoma kakku jäis sun osalta syömättä, jos sun ei tee sitä siinä hetkessä mieli. 

Mun oma mummi on ollut aina kova tuputtamaan, ja monet kerrat mua on vihlaissut sisimmästä kun "en edes mummin mieliksi" ole ottanut sitä keksiä tai karkkia. Joskus toki otan, jos tekee mieli, mutta sillon kun ei, niin ei mun tarvitse tehdä sitä muita miellyttääkseni, edes rakasta mummiani.  

Onko sulla kiellettyjä ruokia?

Olin jo lähes unohtanut että tosiaan, mulla on ollut menneisyydessäni melkoinen lista "kiellettyjä ruokia", eli ruokia joihin en oo voinut koskea koska ne lihottaa. Kärsin varmaan pari vuotta pahasta rasvakammosta, eli kaikki missä oli rasvaa, ahdisti. Enkä varmasti ole ainut johon älytön vähärasvaisuusbuumi on iskenyt kyntensä. Mun kohdalla mentiin ihan äärimmäisyyksiin, ja nyt jälkikäteen jopa ihan nolottaa se ajattelumalli jota sillon kannatin. Muistan kun kirjoitin kokkikoulussa huolestuneen palautteen meidän silloiselle kokkiopettajalle, joka opetti meitä paistamaan pihvit voissa ja tekemään kastikkeet aitoon täysrasvaiseen kermaan. Kirjotin jotain verisuoniterveydestä ja kolesterolista. No, kuten sanoin, se oli sitä light-buumia silloin.. :D 

Borgin kirjassa on aika kiva tehtävä, jossa tosiaan kootaan taulukkoon näitä kiellettyjä ruokia, eli sellaisia mitä itselle ei salli kuin vain kenties joskus ja jouluna, jos silloinkaan. Tokikaan herkkuja ei oo hyvä syödä ihan joka päivä, ainakaan isoissa määrin, mutta mitään ruokia ei myöskään tarvitse pelätä. Mikään ruoka ei yksinään lihota, eikä saa kenenkään maailmaa kaatumaan. 

Ja kaiken tärkeintä on oma hyvä olo

Syömisestä tehdään mun mielestä herkästi liian vaikeaa ja monimutkaista. Toki perusteet kannattaa rakentaa kunnolla ja ymmärtää syömisen perimmäinen funktio, eli solujen ja kehon ravitseminen. Jos kyse on heikkolaatuisen ruokavalion aiheuttamasta sairaustilasta, aihe on otettava tosissaan ja tehdä kaikki voitava, sillä hyvä olo on todellakin sen arvoista. 

Ota selvää ja tutki asioita, pyydä apua jos omat taidot ja ymmärrys ei riitä. Se on ihan ok, me ollaan täällä toisiamme varten. Valoa sun päiviin! <3